Vanha koti

Oman pitkäaikaisen asunnon myynti aiheutti itsessäni monia tunteita. Löydänkö uutta, yhtä hyvää kotia? Mihin hintaan olen valmis tästä luopumaan? Löytyykö ostajaa? Kuinka pian tästä tulee lähtö? Miten prosessi tulee menemään? Osaanko tehdä oikeita päätöksiä, kun niiden aika tulee? Koska kaikki oli uutta ja vierasta, huoliajatukset olivat isosti mukana.

Välittäjän valinta

Pyysin ensimmäiseksi kahdelta välittäjältä ensiarvioinnin kodistani. Molemmat kyselivät alkuun kotini ominaisuuksista ja odotuksistani puhelimitse ja kirjallisesti, ja sen jälkeen tekivät arviointikäynnin kotiini. Tasaväkisistä välittäjäehdokkaista oli valittava toinen. Valinnan tein syvältä sisimmistäni tulleen intuition avulla. Yhden yön halusin miettiä ja seuraavana päivänä allekirjoitin välityssopimuksen.

Asunnon valokuvaus

Reilun viikon päästä asuntoni tultiin kuvaamaan. Se olikin melkoinen show. En yhtään ihmettele, että asukkaat mielellään ohjataan siksi aikaa pois asunnosta. Sateen takia jäin (sain jäädä) paikalle, mutta olisi toisaalta voinut olla helpompi olla näkemättä. Kohtalaisen rivakasti lähes kaikki irtaimeni ja tekstiilini saivat väistyä lainatavaroiden tieltä. Ehkä hyvä niin, vaikka välillä riipaisi katsoa, miten koti riisuttiin tutuista elementeistä.

Asunnon näyttö

Asuntoni myynti-ilmoitus julkaistiin viikon päästä valokuvauksesta ja ensimmäinen näyttö siitä muutaman arkipäivän päähän. Näyttöön piti valmistautua siivoamalla ja itse paikalta pois lähtemällä.

Ensimmäiseen näyttöön tuli yksi henkilö. Välittäjän mukaan hän oli erittäin kiinnostunut asunnosta ja mielikuvissaan jo suunnitteli remonttia. Kyseinen ehdokas halusi tulla tukijoukon kanssa vielä uuteen katseluun noin viikon päästä.

Ostotarjous ja myynti

Tässä vaiheessa oli selvää, että asunnolla oli yksi erittäin varteenotettava ostajakandidaatti. Aikaa oli asunnon myyntijulkaisun jälkeen kulunut vain kymmenen päivää, kun ostaja teki ostotarjouksen. Tätä ensimmäistä, pahasti alakanttiin tehtyä tarjousta, en hyväksynyt.

Ostajaehdokkaalta tuli nopeasti uusi tarjous. Kaikesta huolimatta, en osannut iloita tästä tilanteesta niin paljoa, kuin olisin voinut kuvitella. Koin, että koko prosessi, välittäjän lievästi avittavana, ahdistikin minut nurkkaan. Vai tuliko joku luopumisen tuska kummittelemaan mieltä? Sain 24 tuntia aikaa päättää hylkäänkö, teenkö vastatarjouksen vai hyväksynkö. Hyväksyin.

Myönnän, että minulta puuttui ripaus ylimääräistä rohkeutta ja taitoa neuvotella jämäkämmin. Olisinko saanut paremman hinnan pitkittämällä myyntivaihetta vai olisiko asuntoni ollut myynnissä pitkään? Sitä en saa tietää, eikä syytä jäädä miettimään - tehty mikä tehty. Ostotarjouksen hyväksymisestä kolmen viikon päästä oli kaupantekotilaisuus. Tämän jälkeen ei muuta kuin energiat seuraaviin vaiheisiin.